OKM ja TEM valmistelevat yhteistyössä jatkuvan oppimisen palvelujärjestelmän uudistamista. Yhtenä elementtinä uudistuksessa on oman osaamisensa kehittämisen suhteen aliedustettujen ryhmien saaminen mukaan kehittämään omaa osaamistaan. Aliedustetuissa ryhmissä korostuvat matala koulutustaso ja työllistymiseen liittyvät ongelmat. Suurin osa kuuluu ryhmään, jolla ei ole peruskoulutuksen jälkeistä tutkintoa. Ministeriön tiedotteessa oletetaan mm:
”Koulutukseen hakeutumista ja osallistumista voivat vähentää myös oppimisvaikeudet, kielivaikeudet, syrjäytyminen, terveydelliset tai sosiaaliset ongelmat tai katkonainen työura.”
Monet ovat työvalmennuksen tai muiden työllisyyspalveluiden piirissä.
Osaamisen tunnistaminen osana jatkuvaa oppimista
Jatkuvan oppimisen uudistuksen keinovalikoimassa aliedustetut ryhmät näkyvät mm. näin.
Useimmat toimenpiteet ovat selkeitä ja ne kuuluvat ammatillisten koulutuksen järjestäjien keinovalikoimaan luonnostaan. Osaamisen tunnistamisen menetelmiä uudistuksessa ei toistaiseksi määritellä – eikä sitä, missä osaamisen tunnistaminen tapahtuu.
PAIKKOkonsepti lähtee ajatuksesta, että osaamista on järjestelmällisesti tunnistettava siellä, missä se kehittyy ja missä on löydettävissä henkilöitä, joille vastuu osaamisen tunnistamisesta on asetettavissa. Osaamisen tunnistaminen on ensimmäinen askel siihen, että into osaamisen kehittämiseen syntyy.
Miksi kaikki eivät kouluttaudu?
Jos olet oppimis- tai kielivaikeuksien vuoksi saanut peruskoulussa kokemuksen oppimiskykysi riittämättömyydestä, on erittäin epätodennäköistä, että hakeudut aikuisena kehittämään omaa osaamistasi oppilaitoksen tai muun koulutuksen kautta. Koulu ja oppiminen muuttuu kirosanaksi. Osaamattomuuden tunne seuraa mukana usein läpi elämän – eikä sen murtaminen ilman järjestelmällistä tapaa kertoa osaamisesta ole mahdollista.
Moni osaamisen haasteiden kanssa painiva ajautuu ennemmin tai myöhemmin työvalmennuksen asiakkaaksi. Usein käsitys omasta oppimiskyvystä ja osaamisesta on niin negatiivinen, että sen muuttuminen vaatii todellakin kaikki keinot. Monet suojelevat itseään uusilta kielteisiltä kokemuksilta uskottelemalla itselleen, etteivät ole kiinnostuneitakaan mistään. Mitä alhaisempi tavoitetaso, sitä mahdottomampaa on epäonnistua. Jatkuvan oppimisen palveluihin osallistuminen on näin käytännössä mahdotonta.
Tie ulos ansasta
Ainoa tie osaamisen kehittämiseen on tunnistaa oma osaaminen ja ymmärtää sen merkitys. Usein käsitykset siitä, mikä katsotaan ammatilliseksi osaamiseksi ovat hyvin akateemisia ja perustuvat peruskoulussa hankittuihin oppimiskokemuksiin. Jo sen osoittaminen, että ammattitaito muodostuu tavallisista, työn tekemiseen liittyvistä tehtävistä on merkittävää. Toinen merkityksellinen oivallus voi olla käytännön taitojen merkityksen ymmärtäminen.
Osaamisen tunnistaminen selkeän järjestelmällisesti ja tutkintojärjestelmän mukaisesti on osoittautunut positiiviseksi yllykkeeksi kouluttautua lisää. PAIKKOjärjestelmän mukainen selkeä osaamisen tunnistamisen menetelmä on osaamistodistuksen saajien näkökulmasta uskottava ja sellaisena luo mahdollisuuksia muuttaa omaa käsitystä omasta osaamisesta. Tie koulutusvastaisuudesta jatkuvan oppimisen osallistujaksi saattaa kuitenkin olla pitkä ja vaatia runsaasti ohjausta ja tukea jo paljon ennen tutkinnon suorittajaksi hakeutumista.
Työvalmennus mahdollisuuksien avaajana
Hyvin suuri osa ns. aliedustettuihin ryhmiin kuuluvista osallistuu jossain vaiheessa työvalmennukseen (mm. kuntouttava työtoiminta, työkokeilu, palkkatuettu työ). Mahdollisuus osaamisen tunnistamiseen osana työllisyyspalveluja luo todellisen mahdollisuuden osaamisen jatkokehittämiseen.
Pinttyneiden käsitysten murtaminen saattaa kestää vuosia. Joidenkin kohdalla tie ensimmäisestä osaamistodistuksesta tutkinnon suorittajaksi vie vuosia – selvä merkki siitä, että ilman osaamisen tunnistamista koulutukseen osallistuminen olisi täysin poissuljettu vaihtoehto. Osaamisen tunnistaminen ei ole automaatti valmennuksesta koulutukseen, mutta se avaa mahdollisuuden haluta itselle enemmän ja parempaa.
Työvalmennuksen tunnistetut oppimisympäristöt ovat yksi tie kohti jatkuvan oppimisen palvelujen käyttämistä. Aliedustettuihin ryhmiin kuuluvat tuskin hakeutuvat oppilaitoksiin osaamiskartoituksia varten tai lyhyisiinkään täydennyskoulutuksiin itse – tarvitaan välittäviä mekanismeja, jotta motivaatio oppimiseen voi syntyä. Oppimismahdollisuuksien tarjoaminen ja ammatillisten tutkintojen sisältöjen avaaminen ennen osaamisen dokumentointia osaamistodistukseen luo pohjan uskottavalle palautteelle – ja osaamisen merkityksen tunnistamiselle.