Yksilön ja työpaikan kannalta tärkeällä PAIKKO osaamistodistuksella on myös alueellisesti suuri merkitys koko Keski-Suomen työvalmennuskentän kehittymisen kannalta. Kuvassa PAIKKOverkosto on kokoontunut keskustelemaan siitä, millainen merkitys osaamistodistuksilla voisikaan olla ammatillisen koulutuksen näkökulmasta.
Työvalmennuksen kehityksen kannalta on tärkeää, että hyvin suuri osa Keski-Suomen maakunnan työvalmennusorganisaatioista on oppimisympäristöinä tunnistettuja ja niiden valmennukselliset sisällöt on kuvattu tunnistetuista oppimisympäristöistä kertovin raportein. Raportit on julkaistu yhteinäisessä muodossa www.paikko.fi – sivustolla, jolta kuka tahansa voi käydä lukemassa, millaisia oppimisen mahdollisuuksia työvalmennus tarjoaa. Nuorten työpajoista kerättyjen tilastotietojen mukaan Keski-Suomesta hakeudutaan keskimääräistä useammin työpajalta opiskelemaan. Opiskelemaan hakeutuvien suhteellinen määrä on myös PAIKKO-toiminnan kehittyessä kasvanut. Uskon, että näillä asioilla on selkeä yhteys toisiinsa.
Verkostokokoontumisissa tapaavat toisiaan hyvin erilaisista valmennuspaikoista tulevat valmentajat. Erilaisuus tuo rikkautta ja erilaisia näkökulmia. On hienoa havaita, kuinka yhteiset edut nähdään ja erilaisuus käännetään ongelman sijasta vahvuudeksi. Alueen koulutuksen järjestäjille oppimismahdollisuuksien tunnistaminen ja toiminnan läpinäkyvyys luo paljon mahdollisuuksia – myös mahdollisuuden arvioida osaamistodistusten uskottavuutta. PAIKKO periaatteiden mukaisesti jokainen osaamistodistuksen rivi perustuu selkeästi jäljitettävissä olevaan dokumentaatioketjuun, jonka jokainen osa on tarkistettavissa allekirjoittaneilta henkilöiltä. Myös PAIKKOtiimin yhteistyö koulutuksen järjestäjien kanssa verkostoi niitä työvalmennuksen kanssa tehokkaasti.
Arvioitaessa osaamistodistuskäytännön yhteiskunnallisia etuja huomio kääntyy ensimmäisenä syrjäytymiskehitykseen. Syrjäytymisen ja katkonaisen työuran selkein indikaattori on jääminen pelkän peruskoulun varaan, ilman toisen asteen tutkintoa. Suomessa, jota pidetään koulutuksellisesti mahdollisuuksien maana, on kymmeniä tuhansia ihmisiä vailla ammatillista tutkintoa kaikissa eri ikäryhmissä. Nuorisotakuun lupaus koulutuspaikasta ei ole toteutunut – kun nuoruus ei ole ikävaihe, jossa kaikki välttämättä kulkee eteenpäin suoraviivaisesti. 10 % ammatillisen koulutuksen opiskelijoista keskeyttää opintonsa – ja useimmiten syynä on väärä alan valinta.
Osaamistodistus on yksi mahdollisuus opintonsa keskeyttäneelle. Kun nykyisin ammatillisessa koulutuksessa kaikki osaaminen pyritään hyödyntämään ja keskitytään vain puuttuvaan osaamiseen, turhautuminen aina alusta aloittamiseen ei kasva niin suureksi, että se lopulta estää kokonaan ammatillisen kouluttautumisen. Toiminnallisessa valmennuksessa osaamista on tekemällä oppivalle mielekkäämpi hankkia – ja samalla saa sitä kaivattua positiivista palautetta. Osaamistodistuksessa kun keskitytään vain siihen, minkä todella osaa. Osaamistodistuksen kautta pääsee opiskelemaan puuttuvia osaamisalueita – ja parhaimmillaan saattaa päästä jopa suoraan näyttämään omaa osaamistaan näyttöön. Päällekkäisestä toiminnasta voidaan luopua – ja sehän säästää.
Meillä on ryhmiä, joissa osaamistodistus ja toiminnallinen valmennus ovat selkeästi kouluopetusta parempi vaihtoehto. Tekemällä oppivat, toiminnalliset pojat hyötyvät selvästi. Jos toiminnallisuuteen vielä liittyy jokin oppimisen vaikeus, lukihäirö tai toiminnanohjauksen lievät ongelmat, hyöty kasvaa edelleen. Olemme päässeet kokeilemaan osaamistodistuksen hyötyä mm. joidenkin JoPo oppilaiden kanssa – ja joustavan perusopetuksen työelämäkokeiluiden osaamista tunnistamalla on päästy räätälöimään koulutusvaihtoehto sellaisellekin, joka ehkä ilman tätä mahdollisuutta olisi jäänyt ilman peruskoulutodistusta.
Myös ulkomaalaistaustaisille valmennuksen kautta eteneminen voi olla paras vaihtoehto ammatilliseen koulutukseen. Kun valmennuksessa pääsee toiminnallisessa ympäristössä opettelemaan oman mahdollisen ammattialansa kieltä ja termejä sekä tutustumaan suomalaiseen työkulttuuriin, on helpompaa orientoitua koulutukseen ja suorittaa tutkinto. Maahanmuuttajaryhmien kanssa tehdyissä kokeiluissa on korostunut myös se, ettei Suomessa työnhaku ilman mitään papereita ole kovin helppoa – osaamistodistus on monelle ollut ensimmäinen suomalainen paperi liitettäväksi työhakemukseen.
Itse näen, että erilaisten toimenpiteiden hyvinkin erilaiset yhdistelmät ovat keino parantaa maamme koulutuksellista tasa-arvoa. Jos aikuinen osaamistodistuksen saaja kommentoi tämän olevan ensimmäinen kerta, kun joku antaa positiivista palautetta ilman varauksia, voisimme miettiä, miksi koulutusjärjestelmästämme on tullut monelle vain omia heikkouksia alleviivaava kahle. Suomessa on surullisen paljon ihmisiä, jotka kokevat itsensä tyhmiksi ja oppimiskyvyttömiksi koulussa saamansa palautteen ja arvioinnin vuoksi. Epäonnistumiset työelämässä ovat monen kohdalla syventäneet tätä tunnetta. En ollenkaan ihmettele sitä, että moni ei uskalla lopulta haluta mitään.
Yhteiskunnan kannalta tärkeää olisi kaikkien mahdollisuuksien täysimittainen hyödyntäminen ja kaikkien mukana pitäminen. Luulen, ettei lopultakaan ole riittävän tarkasti mietitty sitä, mitä kokonaisuuden kannalta merkitsisi nykyisen 66 000 ilman koulutus-, työ- tai harjoittelupaikkaa olevan nuoren lopullinen syrjäytyminen yhteiskunnasta. 1990-luvun laman rakenteellisen työttömyyden pysyväksi jääminen myös nyt 2010-luvun lopulla voisi tuoda mukanaan sellaisia ongelmia, joita ei nyt osata edes arvioida. Kaikkien keinojen käyttämisen pitäisi siis olla paitsi luvallista myös vähän pakollistakin…
Teksti: Susanna Uusitalo